Hei, mitä kuuluu?

Ihmisen luonnollisin tapa ajatella, jakaa tietoa ja jäsentää monimutkaista maailmaa on puhe. Me puhumme ääneen löytääksemme punaisen langan, me äänitämme nopeita ajatuksia kävelylenkillä, ja me kokoonnumme neuvotteluhuoneisiin ratkomaan ongelmia vuorovaikutuksessa toistemme kanssa.

Tästä huolimatta digitaalinen maailma on vuosikymmenten ajan kohdellut ääntä hieman kuin toisen luokan kansalaisena. Ääni on ollut tietokoneille läpinäkymätön musta laatikko. Sellainen raskas tiedosto, jota voi kyllä soittaa alusta loppuun, mutta jonka sisältä on tuskallisen vaikeaa löytää juuri sitä yhtä ohikiitävää ajatusta.

Tiedän tämän tuskallisen hyvin, kun vuosikaudet leikkasin radio-ohjelmia. Toivoin usein, että voisin nähdä sen tekstin, jota leikkaan.

Maailmanlaajuisen puheteknologian, akustiikan ja digitaalisen signaalinkäsittelyn historiassa suomalaisella tutkimuksella on ollut poikkeuksellisen varhainen ja rakenteellisesti merkittävä rooli. Suomessa 1970-luvulla kehitetty Synte 2 edustaa teknologiahistorian käännekohtaa, sillä se oli maailman ensimmäinen mikroprosessoripohjainen, sääntösynteesiin perustuva ja täysin kannettava puhesyntetisaattori, joka kykeni muuttamaan vapaan tekstin ymmärrettäväksi ihmispuheeksi reaaliajassa.